Tein loppukesällä ihka ensimmäiset unisiepparini. Luettuani unisiepparin tarinasta enemmän päätin taivuttaa pohjat aidosta pajusta ja käyttää luonnon naruja. Keräsin pajut ojista ja taivuttelin ne käsissä ympyröiksi. Paju ei saanut olla liian paksu, kuiva, ohut, vaan juuri sopiva, että siitä sai aikaan jokseenkin tasaisen rinkulan. Jätin pajut myös istumaan pyykkipojilla klipitettynä, jotta ne muotoutuisivat lisää.

 

 

Ensimmäinen siepparini oli yksinkertainen ja käytin siihen mitä nyt satuin löytämään.Pyöritin langan tiukaksi tukemaan pajua ja koitin opetella verkon kuvion punomista. Verkon punomisessa ensimmäinen kierros on hankalin sekä sakaroiden sijoittaminen tasaisesti. Perinteisesti sakaroita tulisi olla kahdeksan, niinkuin hämähäkin jalkoja. Iso lankakieppi sopi hankalasti pienistä väleistä, joten päätin pyörittää lankaa pajuun neulaksi. Unisiepparin verkon punomisesta ja eri punomis tyyleistä löytyin paljon ohjeita netistä.

 

 

Kuvioon lisätään pieni helmi kuvastamaan hämähäkkiä, joka punoo verkkoa siivilöimään painajaisia. Keskelle jätetään reikä josta hyvät unet pääsevät läpi ja laskeutuvat sulkia pitkin alla nukkuvaan. Sulat symbolisoivat henkeä ja elämää ja itse kehikko aurinkoa. Painajaiset palavat aamunkajoon verkosta myöhemmin. Unisieppari tulisi sijoittaa kattoon tai ikkunaan
ja sillä tulisi olla tilaa pyöriä ja liikkua ilmassa.
Innostuin ensimmäisen siepparin jälkeen tekemään heti jo toista ja hankimme askarteluliikkeistä eri naruja, sulkia ja helmiä. Toisen siepparin ympäri pyöritin ohutta paperinarua, jossa menikin sitten enemmän aikaa. Hahmottelin ennen aloitusta paperille kokonaisuutta ja asettelin osia ennen toisiinsa sitomista pöydällä. Sen jälkeen ripustin isoimman ringin roikkumaan katosta, johon varovasti sidoin toiset osat vaihe vaiheelta. Huomasin myös, että moniosaisemmassa piti ottaa jo huomioon painotus, jotta kaikki osat pyörisivät samaan suuntaan.